Meita oli lukuisimmillaan tusina afrikkalaista ja allemerkinnyt tuuhean puun alla puolivarjossa odottamassa. Gambiasta tulevan rannikkotien kupruinen asfaltti oli ja pysyi autiona lukuunottamatta kahta aasia, jotka jolkottelivat tien reunaa aikansa kuluksi. Oli se aika vuorokaudesta, joka ei ollut Gary Cooperin lemppariaikaa. High noon. Sekunnit, minuutit, varttitunnit kuluivat. Aurinko oli kuuma ja korkealla. Kannattaako nokalta pyyhkaista hikipisaraa. Putoaa se kohta itsekseenkin...

Tunnin kuluttua melkein kaikki Toubacoutan uneliaan pikkukaupungin matkalaiset olivat saaneet kyydin etelaan Gambian suuntaan. Itse olin tullut sielta edellisena paivana ja olin Gambian suhteen kyllainen. Halusin pohjoiseen, kohti Kaolackia ja edelleen Dakaria. Pikkurepun kanssa oli heiluttu kylilla jo pari viikkoa.

Alunperin piti palata Etela-Senegalista tuloreittia Le Wilis-laivalla Ziguinchorista Dakariin, mutta Z:ssa lipunmyynnin rouva ystavallisesti kertoi, etta alus on arretee, pysaytetty. Paluu oli siis mahdollinen vain maitse keskelle Senegalia varsin keinotekoisesti isketyn Gambian tasavallan kautta.

Juoppo italialainen Renato, jonka hilpeasta seurasta nautin Cap Skiringissa, kuvasi Gambiaa Afrikan Vatikaanivaltioksi.  

Keinotekoinen tai ei, Gambia on joka tapauksessa totta ja maan julkinen ja salainen poliisi ovat aikamoinen riesa matkailulle, samoin osittain kammottavat tieolot. 

Ylitin Gambian rajan Senegalin puolelle hevoskarryissa. Senegalin tullimiesta nauratti. Gambian viranomaiset eivat naura tai hymyile koskaan.

Gambian seikkailuista ehka myohemmin tarkemmin.

Oleellista on, etta en ole enaa Gambian tiella puun alla Toubacoutan ulkopuolella, vaan tieta lopulta tuli paukkulankaviritys-Peugeot 504 farmari, jollaiset toimittavat maantiepirssin virkaa nailla seuduin. 504:n valmistus taisi loppua 1983. Sen ovat nakoisiakin. Euroopan loppuunajetut Peugeotit ovat taalla tarpeen.

Enta le Wilis-laiva. Laivayhtio on lopettanut liikenteen toistaiseksi, koska Senegalin valtio ei ole maksanut sovittuja tukiaisia. Sellainen tapaus.

Dakarista, Jorma