No niin, onhan sitä selvitty Suomeen asti. Ei se aivan helposti onnistunut. Viime blogin Tukholman keskustassa naputeltuani lähdin liikkeelle ja huomasin aivan vieressä Viking Linen toimiston. Sieltä selvisi yllättäen, että illan lähtö Turkuun oli buukattu aivan täyteen. Kiusallista myöntää, mutta hetken löi ihan tyhjää ennen kuin muistin Siljan olevan sentään vielä olemassa. Eipä muuta kuin painavan matkalaukun kanssa puolijuoksua tihkusateessa Sveavägenille Silja Linen toimistoon, joka oli menossa kiinni vartin kuluttua.



Lisätään jännitystä kuvalla Sandakamin kylän kilpikonnafarmilta. Sveavägenillä olo oli sama kuin kuvan kilpikonnalla, kun tempaisin oven auki. Hyttipaikkaa ei ollut vaikea saada, syy selvisi Silja Symphonylla jossa kourallisen humalaisia savolaisia ja muita stereotyyppejä piti hallussaan muuten lähes tyhjää alusta.

Seuraavan kerran jättiläinen seisoi harteilla Turun satamassa. Lissabonin huumekoirilta oli turkulaisen virkaveljen tai -siskon mielestä jäänyt jotain huomaamatta. Tullinainen oli hyvin asiallinen ja hänen työparinsa, tuo legendojen kunnolllinen tullimies, oli vielä asiallisempi. Ei valittamista, mutta jotenkin tyypillinen päätös tälle selkeästi huonon tuurin vaivaamalle reissulle. Niin juu. Ei ollut mitään löytämistä.


Jorma