Posti on aina vaan vaikea asia lukutaidttomien maassa. Marssin juuri 5 km ihan hienoa palmurantaa varpaat Atlantissa viileten Cap Skiringin kaupunkiin, koska taalla Lonely Planetin opaskirjan mukaan piti olla posti. Postikonttori, josta saisi merkit, on kuitenkin Skiringin jo aikamoisesta matkailubisneksesta 7 km paassa ihan eri kylassa. Antaapa taas olla. Kortinodottajat Suomessa, te odotatte minulta paljon...

No mutta netti on, ajatellaanpa positiivisesti.

Olisi pitanyt antaa sile Oussouyen raidalliselle kissalle kaikki katkaravut, eika vain niiden paanuppeja. Oussoyesta lahdin Elinkinen kalastajakylaan kaikki mielikuvituksen rajat ylittavalla ruosteklimpilla. Kuljettaja, laihanpuoleinen mies harmaassa villapaidassa, oli aikamoinen rallikuski ja mita huonommaksi tie muuttui, sita tiukemmin sandaalijalka painoi kaasua. M'Lompin kylan jalkeen tie muistutti lahinna tykiston koeammunta-aluetta. Ruosteklimppi kiemurteli metristen kuoppien reunoja tien puolelta toiselle varmasti ja kerrassaan ihailtavasti.

Elinkinessa ei ole mitaan, mutta sielta paasee Karabanen saarelle. Siksi valkonaaman kimpussa pyorii koko ajan joku pakkoheebo jankuttamassa, miten juuri han pystyy jarkkaamaan venekyydin 10 000 rahalla. Niin varmaan pystyy, kun vuorovene maksaa vain 1 400 cfa eli pari euroa. Bongasin muutaman ranskalaisen hanhenmarssilla rantaan ja lyottaydyin muina miehina joukon jatkoksi ja eikun veneeseen.

Saarella kysyin ensimmaisen talon takana pyykkia pesevalta rouvalta, kussa mahtaapi olla majatalo Le Barracuda. Se on tama tassa, monsieur, rouva kertoi, entree! Yksinkertaisen toimiva huone suihkuineen ja pari iltatuntia toimivine generaattorisahkoineen. 3 aterian taysihoidolle tuli hintaa 15 euroa vuorokausi.

Hinta oli niin jarkyttavan halpa ja paikan rauhallisuus niin sykahdyttava, etta ajattelin pitempaakin oleskelua. Vuoroveden koko ajan muuttelemaa koskematonta beachia oli loputtomasti. Sita pitkin sai kulkea ihan rauhassa, kunhan saaren kai ainoalle pakkoheebolle oli haistatellut pakolliset.  

Inshallah, sanotaan Senegalissa. Allah ei sitten suonut. Minun taytyy loytaa tasta maasta hyva marabout, joka tekee minulle toimivan gris-grisin suojaksi tata ihme kirousta vastaan. Ilman kunnon taikakaluja ei tassa maassa mikaan onnistu, ei pieninkaan asia.

Niin, olisi pitanyt antaa eteen kannetut katkaravut kissalle Oussoyessa. Ensimmainen onnentilainen yo Karabanen paratiisisaarella keskeytyi kolmen aikaan aamulla galaksien valiseen rajahdykseen, jonka keskipisteena oli kaikkien aikojen supernova minun ja vessanponton valissa. Kuvaanko tarkemmin?

Ile de Karabanella ei edes Lonely Planetin mielesta ole tohtoria, joten toisen karsimysten yon jalkeen oli lahdettava sellaista hakemaan takaisin Afrikan mantereelle. Saari on muuten murtovedessa vuonossa, johon Casamance-joki laskee - vesi oli suunnilleen yhta suolaista kuin Itameressa.

Mantereella suuntasin Cap Skiringiin, koska ajatus Zigonchourissa sairastamisesta ei houkutellut. Puuveneella ja kahdella ajokilla sita kaameaa M'Lompin tieta kulku ei ollut siina kunnossa ihan riemua. Otin taksin Planetin suosittelemaan hotelliin, joka oli visusti lukossa ja muukalaisen nakemisesta vilpittoman hammastyneen vartijan mukaan taynna. Mutta nyt tuurasi ja juuri kun kunto oli loppua, kohdalle osui Chez M'Ballo, halpa ja hyva majoitus.

Seuraavana paivana kokosin sanakirjasta opettelemani medikaalitermit ja kysyin laakaria. Nyt on antibiootti jolla lahtee ameebatkin!

Jorma