On mukava maata puun alla klo 12 kuumuutta piilossa. En tiennyt olinko oikealla polulla Ediunguun vai en. Paikallisilta ei tuttuun tapaan irronnut tiedonmuruakaan. Juuri kun olin nukahtamassa aitoon afrikkalaiseen tapaan, viereen ilmestyi pakkoheebo. Pakkoheebo kyseli huolestuneena, olenko fatigue, uupunut. Ei kiinnostanut jatkaa kiehtovaa keskustelua, kun huomasin etta pakkopapatuksesta huolehtivalla heebolla oli noin kymmenen hiljaista kaveria ja jokaisella iso viidakkoveitsi hanskassa.

Matka Zingoinchorista Oussoyeen oli nautintoa. Kaupunki muuttui nopeasti ikimetsiksi. Vaihtelua maisemiin toivat mangroverameet ja riisipellot. Tie on monin paikoin vasta pinnoitettu, silea kuin vauvan peppu, ja matka joutui.

Ruosteinen nariseva portti, pihan roskia tonkiva parinkymmenen korppikotkan parvi ja kaikenkaikkinen kalman tuntu kertoivat, etta valitsemani majoituspaikka Campement villageois d'Oussoye ei ehka ole Lonely Planetin Gambian ja Senegalin opaskirjan kehuma Casamancen maakunnan elpyvan matkailun menestystarina. Sisulla sinne silti majoituin, kun paikan vastahakoinen Frankenstein pitkaan minua nupista jalkoihin tarkasteltuaan epaili aaneen, olisiko minulla varaa paikan 3000 cfa-frangin eli 5 euron vuorokausihintaan.

Ainoa toinen asiakas, britti Kieran, oli aamiaisella hammastynyt, kun kerroin etta minut oli majoitettu noin kahden neliometrin koppiin, jossa ei ole muuta kuin vuode ja moskiittoverkko. En tieda missa han nukkui. Kieranilla oli kiire, joten en ehtinyt kertoa hanelle, etta taalla Senegalissa huonoin huone annetaan spitaalisille ja niille, jotka eivat puhu sujuvaa ranskaa. Ei riita,
etta osaa sanoa asiansa ranskaksi. Jatkokysymysten maustama puhetulva, joka yksinkertaisintakin kysymysta seuraa, on myos ymmarrettava tai palvelu ja mielenkiinto yksinkertaisesti loppuu siihen paikkaan.   

Eilen etsin postitoimistoa. Kymmenelta ihmiselta kysymalla se loytyi: rivi postilokeroita Western Unionin kontorin seinassa. Kaikki joilta kysyin postia, halusivat tietaa mihin postia tarvitsin. Kerroin ranskaksi, etta halusin ostaa postimerkkeja. Mutta mihin sellaisia tarvitsin, alkoi ihmettely. No kortteihin. Niille, jotka eivat tajunneet, naytin kahta korttia, joihin onnistuin saamaan merkit Zingoinchorissa. Silti paikalliset ohjasivat minut toljottamaan jotain postilokeroita. Lonely Planetin mukaan Oussoyessa on posti, mutta Lonely Planet taitaa olla science fictionia.

Lonely Planetin mukaan Ediungueen kannattaa kavella. Siella on campement eli majoituslaitos hienolla maisemapaikalla ja kuuluisat saviastian tekijat omine tyyleineen ja kauppoineen. Lukemattomien kyselyjen ja eksymisten jalkeen loysin paitsi suoran oikopolun Oussouyen ja Edinguen valilla myos sen toisessa paassa todella olevan Edinguen.  Kaunis kyla valtavien  ikivanhojen  puiden juurella ja animistisia palvontajuttuja. Mutta campementista oli kuullut vain yksi kylalainen, ja hanen mukaansa se oli tres tres loin eli hyvin kaukana. Yhtaan saviastiaa, savenvalantaan vittaavaa kalustoa tai vastaavaa ei kylassa nakynyt. Lahdin kylasta  senegalilaiseen tapaan tyhjin toimin ja tyhjin vatsoin.