Toisen maailmansodan puhjettua saksalaisten rauhallista kansainmurhaa alkoivat hairita englantilaiset pommikoneet, jotka porrasivat miehitetyn Euroopan ylla oiseen aikaan. Kenraali Kammhuberille annettiin tehtavaksi keksia jotain. Kammhuberin ratkaisu on saksalaisen suoraviivaisen organisoinnin monumentti.
Han piirsi Ranskasta Norjaan etelakarkeen ulottuvat ruudukon. Joka ruutuun havittajakone partioimaan ja vaijymaan engelsmannia.

Senegalin ja Gambian kansat eivat ole yhta kuuluisia organisointiharrastuksestaan kun saksalaiset, voisi jopa vaittaa painvastaista. Mutta uimarantansa ja vilkkaat katunsa he ovat onnistuneet ilman organisaaatiota ruuduttamaan elavilla matkailijantorjuntalaitteilla, pakkoheeboilla. Gambiassa naiden tyrkkyjen suhteen tilanne on pitkaan ollut niin lohduton, etta tutkimusten mukaan juuri kukaan ei edes harkitse tulevansa maahan toista kertaa pakkoheebojen kiusattavaksi.

Nama ystavyyden ilopillerit ja tarmokkaat avuntarjoajat eivat ole ollenkaan harmitonta matkaseuraa, vaikka moni antaa periksi ja ottaa pakkoheebon matkaan pitamaan toiset heebot loitolla.

Pelkastaan Banjulin keskustassa puolen tunnin kavelylla autoasemalta lauttasatamaan ja sita kautta akkia pois maasta matkaan yritti liimautua ainakin puoli tusinaa don't you remember me-huijauksen yrittajaa.
Etko tunne; minahan olen se ja se hotellilta? Kuule mun pitas nyt tehda pieni kateisostos, voisitko lainata rahaa, no problems vahennetaan summa sitten hotellilaskusta. Etta voi olla tyhma huijausyritys. Naista
paasee eroon kun kysyy etta jos kerran tunnet minut niin mikas se minun nimeni on. Muitakin huijauksiaon vaikka kuinka, kuten vieraskirjahuijaus ja insuliininostohuijaus.

Englantilaisilla pommikonelentajilla oli hyva joskin pilotille fyysisesti raskas vaistoliike nimelta korkkiruuvi. Pilotti vaansi koneen jyrkkaan sivunousuun, sitten sivuluisuun vastakkaiseen suuntaan jne. Perassa tuleva saksalaislentaja kevyemmalla havittajakoneellaan joutui vahan samaan tilanteeseen kuin henkiloauto jonka edessa reikka alkaa heittelehtia tiella, tuli kiire vaistaa.

Oma korkkiruuviliikkeeni jolla pakkoheebo varmasti tipahti perstaskun tuntumasta palpattamasta ja hymyilemasta on seuraava: 90 asteen akkikaannos kadun yli, toisella puolella kaannos tulosuuntaan ja kymmenisen askelta, kaannos takaisin kadun yli, kaannos alkuperaiseen menosuuntaan.

Senegalin puolella heeboilta loytyi pudotustilanteissa muuten yllattavan hyva englannintaito milla huudella herjauksia korkkiruuvimatkailijan peraan.

Totta tietysti on, etta afrikkalaisten vieraanvaraisuuskasityksia kylla loukkaa se, etta matkailijat piut paut valittavat heidan vaksiin tyrkyttamistaan ikuisen ystavyyden  lupauksista. Kylanraitilla kappaileva matkailija on monelle paivan paauutislahetys ja halu kuulla elamantarinasi saattaa olla hyvinkin aito. Mutta ammattimaiset lahestyjat oppii aika pian erottamaan. Tyrkyilta ei kannata koskaan kysya mitaan, sen sijaan passiivisesti ohi kulkevalta ehka jopa kannattaa.

Senegalissa ja Gambiassa enemmisto on lukutaidotonta kansaa. Kun lukutaidoton matkustaa vieraaseen paikkaan, han ei voi loytaa mitaan ilman paikallista opasta. Siksi afrikkalaisille on niin vaikea tajuta, etta valkoinen matkailija ei tunne tarvitsevansa opasta vesikauppareissullaan tai huvin vuoksi tehdyllla paivakavelylla.

Eurooppalaisen taas on vaikea tottua siihen, etta kirjoitettua viestintaa on katukuvassa niin vahan. Ei ole ruokalistoja, hinnastoja, tarjouslappuja kauppojen ikkunoissa eika niita kauppojen ikkunoitakaan.
Tavarat eivat ole markkinointimielessa esilla. Jos haluat saada jotain kaupasta, sinun on osattava kysya sita. Puolikielisen painajainen, voi luvata. Luulisi etta maissa joissa  puhutaan niin monia kielia olisi totuttu myos puolikielisiin, mutta Senegalissa kulttuuri on kielellinen, ja vanha kunnon halutun tavaran sormella osoittelukaan ei aina toimi  niin kuin odottaisi.

Nyt poika toi riisia ja kalaa, joten on aika lopettaa talta paivalta. Ruoka on syotava kun se on kuumaa.

Jorma